Puuroa ja pillereitä

Menimme siis yhdessä tapaamaan päänsäryn ja migreenin gurua, professori Färkkilää. Hän kyseli ja tutki ja totesi, että vaimolla oli pään ja hartioiden alueella todella paljon lihaskireyttä ja useita trigger-pisteitä. Seisominen ja kävely olivat myös hieman epävarman ja huojuvan oloisia. Mitään varsinaista neurologista ongelmaa ei kuitenkaan todettu.

Lääkkeeksi oireisiin määrättiin reilu kuuri kortisonia ja käskettiin mennä fysioterapiaan ja alkaa taas harrastaa reipasta liikuntaa. Samanaikaisten lääkkeiden kuorma siis kasvoi taas entisestään, hermokipulääkkeen vaiheittaisen noston ja nyt myös kortisonikuurin ansiosta. Lääkkeiden yhteis- ja haittavaikutukset askarruttivat, vaikka lääkärit vakuuttelivatkin kaiken olevan normaalin rajoissa.

Huoli lääkkeiden negatiivisista vaikutuksista johtui siitä, että hermokipulääke oli jo aiemmin pitänyt kertaalleen vaihtaa. Lääkkeen vaikutus kun oli vähitellen kääntynyt ikäänkuin negatiiviseksi ja hermokipujen poltteet olivat vain lisääntyneet tunti lääkkeenoton jälkeen.

Mutta lääkärin ohjeiden mukaan aloitettiin kortisonikuuri ja varattiin myös käynti sopivan tuntuiselle fysioterapeutille. Hän vähän ihmetteli, että jotkin käynnillä tehdyt kevyet ja havainnollistavat liikeratojen kokeiluharjoitteet aiheuttivat välitöntä kiristystä ja kipua pään alueella. Kotiin viemisiksi saatiin kuitenkin ohjeet kevyestä venyttelystä ja lihasharjoittelusta.

Muutaman päivän päästä oltiin kuitenkin taas sairaalan päivystyksessä, koska pääkivut olivat pillerikuurista ja todella maltillisista ja ohjeiden mukaisista harjoitteista huolimatta, tai niiden takia, yltyneet sietämättömiksi. Myös oirekuva oli laajentunut normaalista. Pään alueen kiristysten ja kipujen lisäksi tuli taas puheen puuroutumista sekä kokonaan myös yksi uusi oire.

Kasvolihakset olivat alkaneet nykimään.

Entiseen tapaan päivystyksessä annettiin hoitona oireisiin pitkäkestoinen Färkkilän tippa ja konsultoitiin neurologia. Tiputuksen lääkevaikutus ja siihen kulunut aika, puheen normalisoituminen, päivystyksen taustahälinän aiheuttama kaipuu takaisin kotiin ja lääkärin suostumus. Siinä oli riittävästi perusteita sillä kertaa, jotta syntyi päätös kotiin lähdöstä.

Oireet eivät kuitenkaan helpottaneet ja parin päivän päästä oltiin taas sairaalassa. Tällä kertaa päivystyksessä ei annettu Färkkilän tippaa, koska edellisestä oli niin vähän aikaa. Tiputuksen sijaan annettu kipulääkkeiden ja relaksanttien kokoelma ei kuitenkaan lievittänyt oireita, joten vaimo otettiin osastolle seurantaan ja tarkempiin tutkimuksiin. Taas konsultoitiin neurologia, joka puolestaan konsultoi Kipuklinikkaa. Osastolla lääkitystä jatkettiin, mutta siitä huolimatta kivut jatkuivat voimakkaina.

Muutaman osastolla vietetyn päivän jälkeen koitti kuitenkin kotiutus, vaikka mitään ei oikeastaan selvinnytkään ja pääkivut vaivasivat edelleen pahoina. Kotiin viemisinä saatiin kehote aloittaa psykoterapia mahdollisimman pikaisesti sekä lähete uudelle päänsärkyyn ja migreeniin erikoistuneelle neurologille.

Pillereitä oli siis tuleva kokeiluun paljon lisää.


Edellinen    Seuraava




Kommentit