Avajaiset ilman ämpäreitä

Olen jo vajaan vuoden verran julkaissut ajatuksiani ja tunteitani runoina blogissa "Vaarin varaventtiili".  Kirjoittaminen vaimon kivuista ja kipuperheen elämästä on ollut yksi tapa lievittää stressiä, kun on pystynyt kertomaan ilosta ja surusta, rakkaudesta ja kaipauksesta sekä asioista, jotka ärsyttävät.

Läheskään kaikkea haluamaani en ole pystynyt sovittamaan runon muotoon, ja välillä on tuntunut siltä, että olisi ollut kiva ihan vaan tuottaa vapaamuotoista tekstiä miettimättä loppusointuja tai sanojen rytmityksiä. Noista lähtökohdista päätin alkaa ainakin kokeilemaan normaalin blogin kirjoittamista.

Kun olin tehnyt päätöksen uudesta blogista, pohdin kaikessa rauhassa, mistä ja millaisista asioista haluaisin kirjoittaa. Ja nimenomaan vielä niin, että blogin tekstit tyydyttäisivät ennen kaikkea minua minua itseäni. Lopulta alkuperäinen ajatukseni kirjoittaa omasta ja lähipiirin arjesta oli mielestäni se luontevin vaihtoehto.

Jonkin aikaa mietin myös blogille nimeä, joka kuvastaisi perheemme arkea sekä tunteiden ja mielialojen vaihtelua. Pohdinnan lopputuloksena päädyin mielestäni varsin onnistuneeseen nimeen "Haaveita ja haaksirikkoja".

Nyt kun olen vähän hahmotellut blogini mahdollista sisältöä ja jotain puolivalmista jo tuottanutkin, olen huomannut, että on jotenkin helppoa ihan vaan kirjoittaa siitä, mitä näkee, tuntee ja kokee. Kun pystyn pukemaan sanoiksi asioita, jotka myllertävät mielessä, se rauhoittaa.

Ainakin minua ja kuulemma vaimoakin, ehkä muitakin samankaltaisessa tilanteessa olevia tai muuten vaan samoin tuntevia, jos joku sattuu blogini internetin syövereistä löytämään. Se, tavoittaako tai kiinnostaako kirjoittamani ketään muuta, jääkin nähtäväksi.

Nyt, ilman sen pitempiä jaaritteluja itse asiaan. Näillä alkusanoilla, äänettömän fanfaarin soidessa ja vailla ilmaiseksi jaettavia ämpäreitä, todettakoon tämä blogi avatuksi.

Edellinen    Seuraava