Etsivä löytää
Huuli pyöreänä siis ihmeteltiin osastojakson lopuksi saatuja ohjeita. Mutta mikäs auttoi. Ajateltiin, että ehkä ne lääkärit olivat kuitenkin diagnosoineet oikein.
Paino sanalla ehkä!
Parasetamoli jäi siis tauolle. Koska aiemmin saadut purentakiskotkon olivat tuntuneet vain pahentavan tilannetta, myös ne jäivät tauolle.
Psykoterapeutin etsintä tarjolla olevista ehdokkaista oli haastavaa. Ensimmäinen rajoittava tekijä oli matka kotoa terapeutin luo. Vaimo kärsi jo tuolloin äänistä ja kaikesta tärinästä ja pienikin automatka provosoi lisää kipuja.
Piti siis yrittää etsiä mahdollisimman läheltä kotia olevia terapeutteja. Jos joku osaamisen ja suuntautumisen puolesta sopiva terapeutti listalta löytyikin, niin törmäsimme siihen ongelmaan, että terapeutti ei ottanut uusia potilaita vastaan tai oli jossain todella kaukana kotoa.
Kun sitten lopulta ensimmäinen sopiva terapeutti löytyikin muutaman kilometrin etäisyydeltä, niin tarkistusvierailu kyseiseen osoitteeseen paljasti aivan vieressä olevan työmaan. Korvia huumaava meteli kuului jopa sisälle asti.
Ei jatkoon!
Lopulta löytyi kuitenkin yksi terapeutti, joka ilmoitti alkavansa ottaa uusia potilaita reilun kuukauden päästä. Jäimme siis odottamaan.
Vaimon oireet vain pahenivat edelleen, parasetamolin lopettamisesta huolimatta. Tai sen takia. Ehkä.
Ensimmäistä kertaa vaimolla puuroutui puhe ja kasvot kiristyivät toispuoleisesti. Oli taas pakko mennä sairaalaan ja uudet oireet pelottivat.
Mutta tuo oli vasta alkua
Tutun kuuloinen polku migreenipotilaana. Itse sain avun triptaanilääkityksestä, sumatriptaania suosittelen. Lisäaineet ruuassa laukaisevat kohtauksia, E621 ,natriumglutamaatti, yksi pahimmista. Toivon apua ja helpotusta potilaalle.
VastaaPoistaKiitokset sympatiasta! Kuten alussa tuli mainittua, tarina alkaa vuodesta 2017 ja tuossa kohtaa oli mennyt reilu vuosi ensi oireista. Se, mitä kaikkea on koettu ja kokeiltu matkalla noista ajoista nykyhetkeen, selviää tarinan edetessä.
VastaaPoista