Pakkoliikkeitä ja psykoterapiaa
Psykiatri-neurologi oli siis luokitellut pään keikkumisen, silmien räpsyttelyt ja suun nykimisen dystoniaksi ja määrännyt tähän lääkitystä, jonka vaikutusta jäätiinkin toiveikkaina odottamaan. Myös kauan haussa olleen ja lopulta löytyneen psykoterapeutin sessiot alkoivat. Teoriassa tilanteen piti siis pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Mutta tuossakaan asiassa teoria ei vastannut käytäntöä. Vajaan viikon sisään tuli neljä käyntiä sairaalan ensiavussa alati pahenevien pään kipujen ja keikkumisten takia. Kipuja lievitettiin entiseen tapaan jo tutuiksi tullein keinoin eli osittain kiputiputuksen ja osittain relaksanttien ja joskus jopa rauhoittavien avulla. Noista käynneistä viimeisin tosin vierähtikin sitten parin viikon mittaiseksi neurologian osastolla. Siellä kiinnitettiin huomiota erityisesti huomattaviin lihasjännityksiin niska-hartiaseudun alueella sekä pohdittiin taas joukolla sekä dystonian että sarjoittaisen päänsäryn mahdollisuutta. Lopulta molemmat sairaudet katsottiin poissuljet