Syntymäpäivinä sairaalassa

Vaimo ensimmäistä kertaa makaamassa tajuttomana lattialla. Ensihoidon saapuminen, tarkistukset, vaimon herääminen pikku hiljaa. Nuo hetket, muistot ja mielikuvat ovat  syöpyneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi.

Sairaalareissuhan siitä vaimolle tuli pariksi päiväksi. Syyksi tajunnan menetykselle arveltiin kipuja ja kipupiikkejä sekä verenpaineen vaihteluita. Kipuja sairaalassa lievitettiin ensimmäistä kertaa tiputuksella, annettiin Färkkilän tippa. Tiputuksen ansiosta tai ehkä paremminkin pelkän sinnittelyn vuoksi pärjättiin kotona pari päivää.

Juuri ja juuri.

Ja sitten oltiinkin jo taas ensiavussa kipujen yllyttyä sietämättömiksi. Tehtiin pään TT-kuvaus ja otettiin taas selkäydinnestenäyte. Mitään oireita selittävää ei edelleenkään havaittu. Ensimmäistä kertaa virallisesti todettiin vaimon ääniyliherkkyys.

Sairaalalääkäri yritti myös tavoitella Kipupoliklinikan lääkäriä keskustellakseen kivunlievityksen lääkitysvaihtoehdoista, mutta turhaan. Tuntui, että sairaalan lääkäritkin olivat hieman ymmällään, ihan kuten mekin vaimon kanssa. Lopulta vaimo kuitenkin kotiutettiin, vähän niinkuin testimielessä.

Tuossa hulinassa meni vaimon syntymäpäiväkin kokonaan ohi. Ei vaan ehditty tai jaksettu mitenkään juhlistaa.

Kotona ei kuitenkaan oikein edelleenkään pärjätty, sillä kipu oli tehnyt päivisin olosta sietämättömän ja alkanut herättää säännöllisesti myös öisin. Kivun aiheuttamia yöheräilyjä oli tuolloin jatkunut jo muutaman viikon ja kipua helpottamaan vaimo oli alkanut ottaa pienen annoksen mietoa kipulääkettä, parasetamolia.

Muutamassa päivässä tilanne äityi sen verran kestämättömäksi, että taas oli mentävä ensiapuun kysymään neuvoa ja hakemaan apua. Tällä kertaa vaimo otettiin yli viikoksi neurologiselle osastolle tarkkailuun.

Osastojaksolla pidettiin kirjaa annetuista lääkkeistä, mutta lääkitystä ei varsinaisesti muutettu. Pariin otteeseen oli keskustelutuokio myös psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Haluttiin ilmeisesti kartoittaa, miten psyyke kestää jatkuvan kivun.

Jakson aikana tehtiin myös pään magneettikuvaus, mutta kuten aiemminkin, mitään selittävää ei löytynyt. Juuri kuvauspäivälle sattui myös oma syntymäpäiväni, täytin pyöreitä.

Oli aika ankeat synttärit nekin, lasten kanssa kotona, vaimon ollessa sairaalassa.

Lopulta osastojakso päättyi ja loppudiagnoosi ei juurikaan miellyttänyt. Vaimolla oli mukamas lääkepäänsärky, eli syyksi väitettiin yöllistä parasetamolia.

Tuo loppupäätelmä perustui siihen olettamukseen, että jakson aikana annetuista vaimon säännöllisistä lääkkeistä sekä kipukohtauksen aikaan annetuista lisälääkkeistä ei tuntunut olevan merkittävää hyötyä.

Ohjeeksi annettiin jättää yökipuiluun syöty pieni määrä parasetamolia kokonaan pois kahdeksaksi viikoksi ja hakeutua psykoterapiaan.

Olimme ymmällämme.

Edellinen    Seuraava