Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Rullaava arki ja kohdilleen osuvat askelmerkit olivat siis taakse jäänyttä elämää. Sosiaalisten ja yhteisöllisten tapahtumien tilalle olivat tulleet erilaiset kohtaamiset lähinnä hoitohenkilökunnan eli lääkäreiden ja fysioterapeuttien kanssa.

Vaimon hermopoltteet ja lihaskivut eivät hellittäneet vaan päin vastoin tuntuivat pahenevan. Niskassakin alkoi tuntua kipuja ja tuohon aikaan kokeilussa ollut lymfaterapia aiheutti pari tuntia hoidon jälkeen pahaa polttelua. Ihokin oli salakavalasti herkistynyt niin, että ihoa vasten pystyi pitämään vaan joitakin tiettyjä vaatteita.

Kun painokin alkoi jatkuvan kipuilun ja huonosti nukuttujen öiden vuoksi tippumaan, työterveyslääkäri kirjoitti lähetteen hänelle entuudestaan tutulle fysiatrille, jotta saisi tältä mielipiteen jatkoa varten. Fysiatrilla käynnin seurauksena kipulaastarista luovuttiin ja otettiin käyttöön kipua lievittämään yksi lisälääke. Samalla passitettiin selkäydinpunktioon mahdollisen borrelioosin poissulkemiseksi sekä myös hermorata- eli ENMG-tutkimukseen.

Ja sairaslomaa jatkettiin taas kerran.

Kun tutkimuksista ei löytynyt syytä yhä paheneville pään ja niskan kivuille, tehtiin myös kaularangan ja pään magneettikuvaus, mutta niistäkään ei paljastunut mitään uutta. Sen sijaan magneettikuvauksen aiheuttama pauke pahensi jo tuossa vaiheessa ääniyliherkistymästäkin kärsivän vaimon kipuja entisestään niin, että jo seuraavana päivänä jouduimme hakeutumaan sairaalan ensiapuun. Ylimääräisen kipulääkityksen avulla päästiin sentään yöksi kotiin.

Sillä kertaa!

Ensiavusta oli ikävä kyllä tuleva varsin tuttu paikka. Niin tuttu, että jossain vaiheessa useimmat hoitajat tunnistivat meidät molemmat ulkonäöltä ja moikkasivat, ja päin vastoin. Me kun olimme jo silloin ja myös jatkossa aina yhdessä kaikilla lääkäritapaamisilla, sairaala- ja muilla hoitokäynneillä.

Dynaaminen duo. Majakka ja perävaunu. Tai ehkä vaan vähän mieliin jäävämpi parivaljakko. Minä kun olin varsin kova kyselemään ja varmistamaan asioita, jotta mikään ei jäisi epäselväksi meille kummallekaan.

Tai edes lääkäreille.

Mutta joka tapauksessa, tuo kaikki oli siis vasta tulossa.

Ikävä kyllä.

Tuossa vaiheessa kuvioihin astui myös yksityinen Orton-kipusairaala ja sen fysiatrit ja fysioterapeutit ja lämminvesiallasterapia. Ortonista meillä kotona vieraili myös toimintaterapeutti tarkistamassa nukkumisergonomian, joka kylläkin uuden Tempur-sängyn ja hyvän tyynyn myötä todettiin olevan kunnossa. Toiveikkaina jäimmekin odottamaan Ortonin hoitokeinojen parantavaa vaikutusta.

Sairasloma jatkui siis edelleen. Lähitulevaisuudessa odotti jo kuitenkin ainakin ennakolta hieman epävarmuutta aiheuttanut ja tunnelmaa synkistänyt sairaslomabyrokratian pakkotapahtuma

Tulossa oli ensimmäinen työterveysneuvottelu!

Edellinen    Seuraava