Tohtori Jekyll ja rouva Hyde
Suonensisäisesti tiputuksena tehty lääkekokeilu oli siis päättynyt kauheisiin poltteisiin ja sen takia keskeytetty. Olisi ollut uusien päätösten aika, mutta silti mentiin vanhalla kaavalla ja otettiin aikalisä eli vaimo siirrettiin ensiavusta osastolle.
Koska lääkkeet eivät tuntuneet helpottavan kipuja eikä toisaalta mitään diagnoosiakaan oireille tutkimisista huolimatta ollut löytynyt, lääkärit tekivät tavallaan helpon ratkaisun ja kuuma peruna siirtyi polttavasta kädestä seuraavaan.
Tehtiin lähete akuuttipsykiatriaan.
Muutaman päivän osastolla makoilun jälkeen tulikin vierailukutsu sairaalan psykiatrin luokse, joka sattumalta oli myös valmistumassa neurologiksi. Jo aiemmin lääkärit olivat luokitelleet vaimon pitkittyneen kivun ja siihen liittyvien kohtausten ja elämää rajusti rajoittavien oireiden aiheuttaman turhautumisen ja alakulon saman tien masennukseksi ja ahdistuneisuudeksi. Ja tuo lähinnä muutaman kyselykaavakkeen perusteella, jossa hienovaraisesti kyseltiin eri tavoin, että ottaako päähän.
No kyllähän tilanne ihan suomeksi sanottuna vitutti!
Meitä kumpaakin!
Joka tapauksessa, siitä syystä siis vaimoa diagnosoimaan oli pyydetty tuo psykiatri-neurologi, jonka kanssa, me molemmat yhdessä tietenkin, kävimme aluksi keskustelua vaimon oireista ja kaikesta siihen asti tapahtuneesta.
Keskustelu oli kaksijakoinen ja jälkeen päin ajateltuna muistutti hieman tohtori Jekyll ja herra Hyde -tarinaa kahdesta eri persoonasta yhdessä ja samassa ihmisessä. Tässä tapauksessa kumpikaan persoona ei kylläkään ollut pahis ja lääkärikin oli kauniimman sukupuolen edustaja.
No, keskustelua oireista ja niiden syistä käytiin aluksi psykiatrian näkökulmasta, mutta se osuus ei kestänyt kovinkaan kauan. Lääkäri totesi, että hänen mielestään turhautuminen ja alakulo olivat normaali sopeutumisreaktio hankalan somaattisen oirekuvan johdosta. Hänen mukaansa kyse ei ollut minkäänlaisesta ahdistuksesta tai masennuksesta.
Sen sijaan, neurologina hän kiinnitti huomiota vaimon jatkuvaan päänsärkyyn, kasvojen ja suupielien nykimiseen, silmien tahattomaan räpsymiseen ja pään sivusuuntaiseen keikkumiseen. Noiden perusteelle hän diagnosoi vaimolle yhden taudin lisää.
Dystonian!
Eli siitä sessiosta tuli diagnoosina oireista johtuva oikeutettu vitutus sekä hieman epämääräinen muu dystonia. Ensimmäiseen määrättiin lääkkeeksi psykoterapiaa, joka olikin jo ollut hakusessa, mutta vielä toistaiseksi huonoin tuloksin. Jälkimmäiseen kirjoitettiin resepti taas kerran yhteen uuteen lääkkeeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti