Botoxia ja pätkätöitä

Vaimon määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen hakemus oli siis hylätty, mutta onneksi liiton päivärahapäiviä oli vielä jäljellä. Ja teinhän toki myös itse palkkatöitä. Tuossa vaiheessa jo lyhennettyä päivää, välillä konttorilla, välillä kotona ja varsin usein myös sairaalassa, vaimon ollessa ensiavussa.

Puhelinpalavereita lukuun ottamatta töitä pystyi tekemään suhteellisen hyvin myös sairaalasta käsin. Kunhan tiesi sopivan rauhallisen nurkkauksen, jossa välttyi uteliailta katseilta ja jossa oli edes jonkin matkan päässä pistorasia. Repussa olikin aina mukana läppäri ja sen sekä puhelimen laturi. 

Ja tietysti se tärkein, riittävän pitkällä johdolla varustettu jakorasia, jotta useammalle laitteelle riitti virtaa. Ihmeen hyvin kaikki onnistui, vaikka töitä tulikin tehtyä pätkissä pitkin päivää. Onneksi oli joustava työnantaja ja ymmärtävät työkaverit.

Ensiapukäyntejä oli siis alkanut tulla tihenevään tahtiin oireiden voimistuessa ja voinnin uhkaavasti huonontuessa. Vähän kulloinkin vuorossa olevasta lääkäristä riippuen oireita hoidettiin vaihtelevin menetelmin. Useimmiten se tarkoitti lääke-cocktailia suoraan suoneen tiputuksessa sekä relaksantteja ja joskus jotakin harvinaisempaa, kuten happihoitoa.

Ensiavussa käyntien lisäksi kipuja ja eritoten suun alueen kireyksiä yritettiin lievittää akupunktiolla sekä yksityisen että julkisen terveydenhuollon kautta. Kaikesta huolimatta välillä pelkkä suun avaaminen tuotti vaikeuksia, samoin puheen tuottaminen. Työterveyshuollon puolelta tavallaan sairasloman jatkamisen edellytyksenä piti käydä myös työterveyspsykologin juttusilla kertomassa kuulumisia.

Lopulta Suusairauksien poliklinikalta tuli kutsu tulla uusien purentakiskojen muotitukseen. Samalla käynnillä sovittiin myös, että oli tullut aika kokeilla purentalihaksiin Botox-pistoksia. Puheen kanssa alkoi tulla pahenevia ongelmia, suu ei auennut välillä ollenkaan ja oli vierailtava useampaan otteeseen ensiavussa hakemassa apua.

Olimme itse jo jonkin aikaa epäilleet, että olisiko oireiden pahentumisen syynä voinut olla pikkuhiljaa lisääntynyt lääkekuorma ja lääkkeiden haittavaikutukset. Asiaa toistuvasti lääkäreiltä tiedusteltuani ja hieman jälkijunassa, alun vastahakoisuuden jälkeen, myös lääkärit totesivat sen olevan yksi mahdollinen syy.

Ja tuolle epäilylle oireilulle, vaimon lääkearsenaalin huomioon ottaen, oli myös olemassa oikein pahanteinen nimikin.

Serotoniinioireyhtymä!

Tuota siis jo pohdittiin, sekä kotona että lääkäreiden toimesta. Samoihin aikoihin koitti Botox-pistoksille sovittu ajankohta. Pistosten antaminen Suusairauksien poliklinikalla oli ilmeisesti sen verran harvinaisempi toimenpide, että paikalla oli lääkärikolmikko. Seniori-lääkäri valvomassa, yksi erikoistuva hammaslääkäri seuraamassa, kun toinen erikoistuva hammaslääkäri antoi pistokset purentalihaksiin, poskiin ja ohimoihin.

Myös uusi purentakisko oli valmistunut, mutta käyttöönottoa varten se olisi pitänyt sovittaa ja hienosäätää suuhun sopivaksi kiskoa hiomalla. Pistosten takia tuo piti jättää kuitenkin myöhemmäksi. Toivorikkaana jäimme odottamaan pistosten helpottavaa vaikutusta.

Vaan toisin kävi!

Edellinen    Seuraava