Byrokratiaa ja pilveä

Vaimon vointi ei siis missään tapauksessa ainakaan mennyt parempaan suuntaan ja oireetkin vain lisääntyivät pikkuhiljaa. Viimeisimpänä huolta ja pohdintaa aiheuttivat nuo tahattomat silmien räpyttelyt.

Arki oli satunnaisia ja lyhyitä helpotuksen hetkiä lukuun ottamatta välillä todella raskasta ja päivät luonteeltaan varsin harmaasävytteisiä. Stressi oli molemmilla kova, useastakin eri syystä.

Jo aiemmin vaimo oli hakenut Kelasta sairauspäivärahaa ja saanut myöntävän vastauksen. Sairauspäivärahakauden lähetessä loppuaan työterveyslääkäri ehdotteli uutta työkokeilua. Kipupoliklinikan lääkärin mielestä töihin paluuseen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta vielä pitkään aikaan ja vaimoa neuvottiin hakemaan Kevasta määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä.

Hakemus laitettiin vetämään ja se herätti toiveita päästä jatkuvasta pätkittäisestä sairasloman jatkamisesta tauolle edes joksikin aikaa. Byrokratian rattaat kuitenkin repivät nuo toiveet riekaleiksi ja vaimo sai hylkäävän päätöksen.

Se toiveilla ja haaveilla lastattu laiva karahti siis karille ihan kunnolla.

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, olin ollut käytännössä pakotettu irtisanoutumaan työstäni keskustassa, sekä pitkän työmatkan että lyhyiden työpäivien ja tarvittujen palkattomien vapaiden aiheuttamien paineiden vuoksi.

Minulle kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä irtisanoutumisestani ja perheemme tilanteesta täysin tietämättä minulle oli soittanut eräs entinen työkaveri ja vinkannut mahdollisesta työtehtävästä. Yritys, jossa olin ollut aiemmin töissä ulkopuolisena konsulttina, etsi lisää työntekijöitä tekemään niitä asiantuntijan tehtäviä, joita olin itse konsulttina tehnyt.

Ja mikä parasta, kyseisen yrityksen toimitilat sijaitsivat aivan kotini vieressä.

Kävin keskustelemassa asiantuntijan tehtävästä pariinkin otteeseen, ja lopulta minulle tehtiin ihan kohtuullinen tarjous. Tulin siis valituksi. En siltikään uskaltanut tehdä päätöstä töihin paluusta ja pyysin miettimisaikaa. Olin toki selittänyt perheemme tilanteen ja sainkin luvan miettiä rauhassa.

Puntaroimme yhdessä vaimon kanssa tilannetta, niin vaimon vointia kuin perheen rahatilannettakin. Ihan pakko ei olisi ollut vielä mennä töihin, mutta lopulta päätimme, että voisin kokeilla työntekoa edes jonkin aikaa. Olisinhan siinä lähellä.

Ja kuten myöhemmin tulimme huomamaan, työpaikan ja kodin lyhyt välimatka oli todella tarpeen. Mutta päätin siis ottaa työpaikan vastaan pilvipalveluasiantuntijana.

Eli minusta tuli leikkisästi kuvattuna pilviveikko! 

Edellinen    Seuraava