Selittäjät ja heimoneuvosto

Takana oli siis erittäin rankka parin kuukauden jakso, johon oli sisältynyt yhteensä kolme viikkoa sairaalassa osastolla sekä noiden lisäksi reilu tusina käyntiä sairaalan ensiavussa. Varsinainen via dolorosa eli kärsimysten tie!

Vaimon oireiden ja ongelmien kirjo oli varsin laaja, ja häntä oli siihen mennessä diagnosoitu ja hoidettu jo ainakin hammaslääkärien, yleislääkärien, neurologien, fysiatrien sekä psykologian ja psykiatrian ammattilaistenkin toimesta. Kaikilla oli tosin hieman toisistaan eriävä näkemys siitä, mikä oireita ja ongelmia ylläpiti tai aiheutti tai oli aiheuttamatta. Tuo puolestaan oli johtanut tietynlaiseen epäjohdonmukaisuuteen oireiden ja ongelmien tulkinnassa ja ennen kaikkea lievittämisessä.

Ehkäpä juuri tätä ongelmavyyhteä hieman selvittämään Kipupoliklinikka oli päättänyt järjestää hoitokokouksen, johon oli kutsuttu useampi lääkäri ja vaimon kanssa terapian aloittanut psykoterapeutti. Ja toki meidät kummatkin tuota kaikkea viisautta ja pohdiskelua kuulemaan ja ihmettelemään.

Hoitokokous pidettiin Kipupoliklinikalla isohkossa huoneessa, jonne oli laitettu useampi tuoli puolikaaren muotoon lääkäreille ja tuota kaarta vastapäätä tuolit meille molemmille ja mukaan kutsulle psykoterapeutille. Lääkäreitä oli meitä vastapäätä lopulta kuitenkin vain kolme, Kipupoliklinikan ylilääkäri ja kaksi vaimoa aikaisemmin hoitanutta neurologia.

Aivan väkisin tuli mieleen Selviytyjät-ohjelman iltanuotio, jossa myös istutaan puolikaaren muodossa kuulemassa tuomiota. Olimme siis ikäänkuin heimoneuvostossa, jossa lääkärit olivat selittäjiä ja myös tuomareita eikä meillä vaimon kanssa ollut äänestysmahdollisuutta, koskemattomuuspatsasta tai edes onnea tuovaa amulettia.

Kokous sinänsä oli aika lailla mieleenpainuva siitä syystä, että täyttä yhteisymmärrystä tähän astisista lääkekokeiluista ei syntynyt. Aika lailla yksimielisesti kuitenkin todettiin, että vaimolle oli kehittynyt voimakas herkistymistila, jossa erilaiset pienetkin viattomat ärsykkeet laukaisivat kivun ja säryn pahentumisen. Tuon lisäksi vaimon oirekuvassa todettiin olevan mukana myös lihasperäisiä osatekijöitä  niskahartiseudun ja leukojen osalta sekä mahdollisesti myös suuren lääkityksen tuomia haittoja.

Lopputulos lääkäreiden mielestä oli se, että mikään yksittäinen lääke tai toimenpide ei tulisi ongelmaa ratkaisemaan, vaan vaadittaisiin sekä lääkityksen muutoksia että lääkkettömiä hoitoja. Tuo nyt sinänsä ei ollut mitään uutta ja saman olisimme periaatteessa voineet kertoa itsekin.

Käytännön tasolla lopputulos tarkoitti mittavia lääkemuutoksia eli lähinnä eri lääkkeiden alasajoja tai ainakin vähentämistä, jotta nähtäisiin oirekuva lääkityksen keventyessä. Samalla tuli tehtäväksi myös pitää päänsärkypäiväkirjaa. Noiden lisäksi sovittiin, että kokeillaan botox-pistoksia migreenin hoidon mukaisesti sekä odotetaan ja seurataan aloitetun psykoterapian tuloksia ja harkitaan myös fysioterapian käyttöä, jos oireet helpottavat.

Tiedossa oli siis paljon muutoksia, mutta kuten jälkeenpäin on helppo todeta, myös paljon pettymyksiä! 

 

Edellinen    Seuraava